Tänään aamulla tuli ihan hullun outo fiilis. En muista mitä paskaa siinä jauhettiin, mutta jutuustelun yhteydessä mulle tuli sellanen 'valaistumisen' hetki ja yhtäkkiä luulin tajuavani miltä kuolema/kuoleminen tuntuu. Olen aika helvetin kaukana uskonnollisesta tyypistä, mutta voin kuvitella että toi mun fiilis on aika lähellä sellasta äkillistä uskoon tulemisen kokemusta.
On jotenkin lohdullista ajatella, että jossain vaiheessa kaikki loppuu, koska missään ei oikeasti ole yhtään mitään vitun järkeä. Ei missään muussa paitsi olemattomuudessa. Tottakai kaikki on miettinyt joskus että mitäköhän sit käy ku kuolee.. Niin absurdilta ja paradoksaaliselta kun se kuulostaa, mutta jotenkin pystyin hahmottamaan mitä olemattomuus voisi olla. Ja nimenomaan miten helvetin loogista on olla olematta, vaikka se onkin melkeen itsestäänselvyys.
Oleminen on järjetöntä henkisellä sekä fyysisellä tasolla. Edes jumala ei voi selitää olemassaoloa. Yksilön tietoisuus (mitä ikinä tarkoittaakaan) on vain pieni ajallinen suhahdus olemattomuudessa.
Kuolema tuntuu myös jotenkin läheisemmältä aamuisen jälkeen. Kaikki mystifiointi ja romantisoiminen on tehny kuolemasta aika kaukaisen asian. Kuten sanottu 'kuoleman kieltäminen on elämän kieltämistä'. Mielestäni kuolema on yhtä iso-osa elämää, kuin elämä itse, ja kuolema pitäisi hahmottaa oikeasti osana elämää. Kuoleman pelkääminen on myös elämän pelkäämistä. Se on aika turhaa.
Tässä vaiheessa mun pitää korostaa, että en ole myöskään mikään angstinen paska, joka haluaa kerätä huomiota tai jotain sellasta. Olen oikeastaa ihan iloinen ja uskon, että perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen onnellisuus on enemmän kuin mahdollista. 'Maailma' on julma, mutta elämä siellä VOI olla mielekästä. Pystyn sanoa että olen onnellinen. Vaikka kuolema onkin helvetin kiehtova ajatus ja ilmiö, niin elämä on kaikessa kaoottisuudessaan aika hauskaa. Silti on helpottavaa ajatella, että hetki ja ajallisuus päättyy. Se helpottaa myös identiteetin hahmottamista ja oman paika määrittämistä maailmassa.

Joo.. aika hankalaa koittaa kielellisesti yrittää hahmotella sellasta tilaa, mikä ei kuulu kielen sisään.

diipadaapa

Ajatuksia kuolemasta?

Ainaki mä toivoisin että ku mä kuolen nii mä olisin pilvissä ja vetäsin Rockya turpaa.

No ei vaa iha mahotonta on sanoo/määrittää mitä kuolema on. Ja se on totta että kuoleminen pitää hyväksyä.

Pelko ei ole koskaan turhaa! Minä pelkään elämää, ihan samalla tavalla kuin kuolemaakin, tuntemattomuuden takia. Pelko on aivan luonnollista, varsinkin tuntemattoman pelko. Kuolema on tuntematon alue, vaikka mitä sanottas.
Olis periaatteessa aika tyhmää, jos maailma olis kehittyny niin "pitkälle", mutta sitten kuoleman jälkeen katois vaan jonnekkin. Ehkä ihminen ei kuolekaan vaan se viimenen minuutti, sekuntti, tunti tai hetki tuntuu vaan jatkuvan ikuisesti. Ihminen ei siis itse tietäis kuolleensa, vaan elää koko ajan viimeistä hetkeään, vaikka se hetki onkin jo menny...
Kuitenkin uskon/haluun uskoo taivaaseen.

Rouscu sä oot hyvä kirjottamaan. Kuulostaa samalta ku buddhalaisuus... kai..

Kuolema on orgasmi elämälle.

Okei ei pelko ole turhaa, mutta mun mielestä on turhaa pelätä jotain väistämätöntä, joka ei ole kiinni mistään sen asian ulkoisesta tekijästä. Ainoa asia johon kuolema on kytköksissä on elämä. Oikeastaan tuntuisi luonnollisemmalta pelätä elämää kuoleman sijaan. Mutta koska koko maailmamme on ainoastaan tämä yksi hetkellinen asia, teemme kaikkemme sen säilyttämiseksi.

Kaksi näkemystä kuolemasta. Kuoleman jälkeinen "elämä" on sama kuin "elämä" ennen syntymistä, eli ei mitään.
Toisaalta taas fysiikan kautta ajateltuna, emme koskaan "kuole". Sillä sama energia mikä meissä nyt on ajattelevina ja toimivina yksilöinä, vapautuu muualle universumiin.

Kuolema tai läheltä piti tilanne pistää kyllä ajattelemaan elämän reaaliteetteja uudelleen. Näin kävi mulle tossa syksyllä, kun Äiti oli lähellä kuolla aivoverenvuotoon. Tämän jälkeen on tullut ajateltua elämää pikkasen toiselta kantilta. Oikeastaan siinä mielessä, että elämä on todellakin ainutlaatuista, ja ainoa mitä täällä tarvitaan on lähimmäisenrakkaus.

Peace.

Mun mielestä on myös tyhmää rajoittaa elämäänsä uskontojen takia ja uskoa, että kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen. Elämä on tässä ja nyt.

Oon joskus miettiny, minkälaista olis olla kuollut. Elämä jatkus vaan mut ite olis jossaki jossaki. En osaa selittää, mutta olis sellanen outo tila.

Ihan tyhmä viesti tää.

Tappakaa itsenne!

Siis eihän sitä, millaista on olla kuollut voi kuvitella, koska silloin sinua ei ole.

Rousculle kyllä propsit parhaasta topikista Kaatiksella pitkään aikaan :)

mun mielestä on hirveetä ajatella sitä hetkeä kun ei enää ole.. mitään. mua kuolema ainakin pelottaa. silloin kaikki on ohi vaan :(

ja sitten se kans pelottaa kun tietää että se tosiaan on tulossa. eli sitä elämän aikana pystyy helposti pelkäämää etukäteen koska sen TIETÄÄ että se on väistämättä edessä. ja sitten kun ei koskaan tiedä että milloin.

Mulla heräs ajatukset kuolemasta jälleen, kun käytiin katsomassa Sally Mannin näyttelyä(http://www.taidemuseo.fi/suomi/tennispalatsi/ohjelma/sallymann.html
<--- suosittelen lämpimästi) tennispalatsissa. Se oli mennyt kuvaamaan kuolleita ihmisiä, jotka maatuivat jossain metsässä.

Näyttely antoi rauhallisen fiiliksen kuolemasta, vaikka yleisesti voisikin kuvitella, että ihmisraatojen näkeminen on "ÄLLÖÖ". Kuolleiden dudejen tsiigaily poisti oudosti mystiikkaa, joka liittyy kuolemiseen. Se vaan on niin, että ihmiskone menee jossain vaiheessa pois päältä ja lakkaa toimimasta. Ei mitään kummitusjuttuja, tai helvetin portteja. HYVÄ NIIN!

Joo. Aika yleispätevää paskanjauhantaa...

...

Tissit.

Seothis, tunnusta pois vaan että olet kaappirottenrunkkari.

kuolemaa ajatellessa alkaa tekee mieli kaljaa

Kolme peukkua pystyyn rouscule, susta tuli mun idoli. Ite en oo ikina pitany kuolemaa tai elamaa kovinkaan pelottavana asiana, jotenki molemmat tuntunu aina niin luonnolliselta. Mie luulen etta mulla on jossaki tuola vitun syvala sisalla ripaus jotaki hippia, koska ku yksin palloilen jossaki (tata tapahtuu usein) ja kattelen jotain puita ja haistelen ilmaa, tulee vaan sellanen olo etta ku kuolen, niin musta tulee vaan osa luonnon kiertokulkua ja madotki saa hyvan aterian ja meikasta se on helevetin rohkaseva ajatus.

En ymmärrä tätä ahdistusta kuolemasta. tajuan toki jos joku pelkää joutuvansa helvettiin tms. mutta jos ei niin mikä siinä on niin kamalaa? Terve kuolemanpelko tai ennemminkin halu elää on tietenkin aivan eri asia.

Kuolemassa aivotoiminta lakkaa täysin, mikä tarkoittaa, että aivoihisi tallentunut minäkuva häviää fyysisestikin varsin nopeasti, kun hermoradat tuhoutuvat. Lakkaat olemasta, joten et enää koskaan osaa kaivatakaan itseäsi, saati surra. Miten voi pelätä elämän päättymistä, jos samalla tietää/uskoo, että sitä ei seuraa mitään. (siis todellakaan mitään). Itse suhtaudun kuolemaan "kaikki hyvä loppuu aikanaan" -periaatteella.

Tämä on siis tietty mun näkemys. Jokainen uskokoon mihin haluaa.
muokattu 23.1.2008 22:14

jos siin ku pitäs kuolla nii tulis semmone et siin jatkaa elämää jossai toisessa maailmassa... on se jännä.

Tuskinpa. Todennäköisintä näin niinkun tieteen näkökulmasta on just tuo outolinnun juttu. Hommat lakkaa pelaamasta päässä ja muualla ruumisssa. That's it.

En mä pelkää kuolemaa, vaan sen pitkittymistä.. Onhan se aika hirveetä kärsiä ensin jossain sairaalassa kuukaus ja kuolla sinne. Mielummin ottasin luodin päähäni ja kuolisin siihen ku niin että kärsisin jotain sairautta ja kuolisin kärsittyäni liikaa.

Eiks kuolema oo se asia mikä tässä elämässä haittaa kaikkein vähiten? Siis sit kun se tapahtuu niin omalta osalta kaikki loppuu eikä edes sitä itse kuolmaa voi enää surra. Ja jos taas ei lopu ni mitäs väliä sillä sittenkään on jos se käy jo vaikka tänään kun kävishän se joskus kuitenkin ja voihan sitä jatkaa menoa senkin jälkeen. Ainut tietty jos se kuolemanjälkeinen juttu on jotain ihan perseilyä tähän nykyseen verrattuna ni sit ehkä toivos että ei ihan heti kuole vaan ehtii hetken ees nauttia tästä mitä on.

Ja sit vielä jos se kuolemanjälkeinen juttu ei kestä loputtomiin eli voi taas "kuolla" ni sama homma alkaa alusta eli ei oo mitään väliä millon kuolee. Siistiä.

jos pitäis päättää millai kuolee niin mä tekisin sen ainakin tyylillä, eli jossai ja jotenki mikä liittyy skeittauksee.

Jotain mikä johtaisi skeittauksen kieltämiseen? Hieno lahja tuleville jälkipolville.

Kuoltuaan joutuu/pääsee speden speleihin, jossa taistellaan elämästä ja kuolemasta, voittajasta tulee siittiö ja munasolu jotka paketoidaan nätisti ja sijoitetaan johonkin otolliseen kasvualustaan, häviäjistä tulee ihan vaan multaa. Noniin, ei muutaku reenaamaan sitä hulahulavannetta ja mitäs niitä oli.

Niin ja jos joku pykää tuosta kantavasta ideasta uskonnon niin puolet rahoista mulle.

Hc88w. Mä oon kyllä ollu ihan julkinekrofiili n. about parisen vuotta. Must on tosi loukkaavaa, ku kakarat tulee haukkuu, ku kävelen käsi kädes mun corpsefrendien kaa kadulla. Siis kyllähän te ns. "normaalit" ihmisetkin voitte pussailla puiston penkillä, mut heti ku meikä on vähänkään intiimimmässä kontaktissa jonkun hemaisevan kalpeen beiben kanssa, ni siin on kaiken maailman virkavallan edustajat kimpussa.

Vituttaa, ku tv levittää stereotyyppistä sekä rasistista kuvaa meistä nekrofiileistä. Ei meil oo kaikil mitää spessuu puhetyylii, eikä me kokoajan puhuta ruumiista. Siis nekrofiilejahan on eläinkunnassakin, joten se on TÄYSIN LUONNOLLISTA!!!

muokattu 28.1.2008 03:30

Olisit kyllä rouscu voinu mainita että olitte jauhanu cubensiksia, eikä paskaa :D
No mutta oliko hyvä matka?

Ja se viel et noi turhuus jutut ja järjettömyys ajatukset on käyny mulki mielessä, vaikeehan tätä kaikkeutta on käsittää. Jännittää ehkä pikkasen mitä koulema tuo tullessaan, vai tuoko mitään.

ei se mitään tuo. luottakaa siihen!

en sano uskovani "taivaaseen", mutta mistäs tiedät ettei se mitää tuo? yhtä hyvin saattaa tuoda kuin olla tuomattakin.

Mulla on nälkä

galilei: Siinä yhteydessä ei puhuttu mistään erityisestä. Muistan, että se 'hahmotus' tuli kun kuulin johonkin juttuun liittyen lauseen: "Niin kauan kun henki pihisee."
Entäpäs jos ei pihise. jeps, mullakin on nälkä.

kuolema on välttämätöntä, mutta ei sitä tarvitse pelätä.

äiti kuoli autokolarissa 2504 06 =(
silloin alko mietityttää että minnehän se oikein meni ja missä se on ny...

elämä täällä maan päällä on silmänräpäys verrattuna iankaikkisuuteen...

Kuolin eilen aivovauroon ja dataan nyt täältä taivaista.

---------
PerCe

Death is waiting for me...

kaikki on turhaa...

Emo-Reijo...

miks pitäs jaksaa elämä on paskaa