DISCO ENSEMBLE

Vuonna 1996 perustettu, alunperin Porin värikkäistä musiikkipiireistä ponnistanut Disco Ensemble on kasvanut ja kehittynyt Circlen ja Deep Turtlen kaltaisten yhtyeiden vaikutuksen alaisena. Nykyään Helsingistä vaikuttava, tämä aikaisemmin Disco. -nimellä kulkenut yhtye, on monien alaa seuraavien ihmisten mielestä jopa ymmärtänyt rokin syvemmän olemuksen. Varsinkin yhtyeen lukuisat, intensiivisyydessään lähes ruotsalaiset virkaveljensä mieleen tuovat keikat, ovat jääneet monille energisen rokin ystävillä pysyvästi mieleen. Disco Ensemble ammentaa musiikkinsa monista lähteistä, joten niin AC/DC, NOFX, Queen, At The Drive-Inin kaltaiset emobändit, kuin Porin kaupunkikin ovat inspiroineet näitä 20 ikävuoden paremmalle puolelle kerinneitä sällejä.

"Pori entisenä asuinpaikkanamme on vaikuttanut musiikkiime ja sen kehitykseen todella paljon. Viimeisimmän "Ghosttown Effect" -levymme biisit ovat syntyneet Porissa, ja levyn kansitaiteessakin on haettu tiettyä Pori-teemaa. Pori on sellainen aavekaupunki, josta on hyvä ammentaa teiniangstia. Tolla uudella levyllä haluttiin tavallaan sanoa, että tietty osa elämästämme on nyt ohi. Nykyäänhän koko yhtye asuu Helsingissä. Porissa oli tosiaan se että siellä ei ollut paljoa muuta tekemistä kuin soittaa rokkia. Loppujen lopuksi suurin seuraus siitä että kaikki asuvat nykyään Helsingissä, on se että yhteistyö bändin sisällä on tiiviimpää kuin aikoihin. Ei tarvi miettiä sitä kuinka ne pari jätkää saadaan treeneihin sieltä parin sadan kilometrin päästä. Helsinki on poistanut meistä tiettyä Porin tuottamaa angstia, mutta tuonut tilalle muita fiiliksiä", kertoo yhtyeen vokalisti Miikka Koivisto.

Disco Ensemblen musiikki on vuosien varrella muuttunut, eikä palaute ole ollut aina täysin positiivista. Puritaanisimmat hooceen ystävät eivät varsinkaan aluksi meinanneet sopeutua yhtyeen jopa duurissa kulkeviin melodioihin, Miikka pohdiskelee. "Silloin kun ekoja kertoja vedettiin melodisempaa matskua ihmiset olivat tosiaan hieman kummissaan. Loppujen lopuksi tosi vähän jengi on kuitenkin tullut haukkumaan meitä "emonörteiksi". Onhan meidän musiikissa kuitenkin säilynyt se rankkuus, se perusvire on pysynyt samana. Eli ne jotka aikoinaan oikeasti diggasivat meidän "rankemmasta" kamasta, tykkäävät kyllä uudemmistakin jutuista."

Yhtye ei siis turhia murehdi nurkkakriitikoista, vaan tekee musiikkiansa tunteella, rohkeasti omista lähtökohdistaan. Miikka tiedostaa myös, että oikeanlainen suhtautuminen ja avarakatseisuus ovat tärkeitä asioita yhtyeen kehittymisen kannalta. "Me ollaan todella vähän filosofoitu sitä, että minne me pyritään musiikillamme. Ollaan vaan soitettu sitä mitä tulee luonnolliseti ulos. Mä ainakin yksinkertaisesti haluan tehdä musiikkia niille ihmisille jotka haluavat kuunnella meidänlaistamme musiikkia. Ne ihmiset me halutaan saada tuntemaan ja kokemaan hyviä fiiliksiä. Mä uskon myös että Suomessa on vielä paljon potentiaalisia Disco Ensemble -diggareita jotka ei ole vielä edes kuulleet meidän musiikkia."

"Meidän musiikki on kehittynyt progehooceen kautta nykyiseen muotoonsa, tietynlaiseen evoluution päätepisteeseen eli melodisempaan emohooceeseen. Tyylin kehittyminen on aina monien asioiden summa, ja tässä tapauksessa kehitys melodiseen lähti varmaan alunperin siitä, kun jossain vaiheessa mä vain kokeilin laulamista huutamatta koko ajan. Oma musiikkimaku on myös kehittynyt vuosien varrella. Ajan myötä ollaan siis huomattu että musiikin rankkuus ei ole riippuvainen siitä onko melodioita vai ei. Jos meidän julkaisuja alkaa tarkastelemaan tyylin kehittymisen kannalta, huomaa että tässä on tosiaan matkattu progesta häröhooceen kautta melodiseen kamaan. Silti vaikka koko bändi hetken tuntisi että juuri tämän hetkinen matskumme on just sitä musiikkia mitä me halutaan kauan tehdä, alkaa se siitäkin pisteestä kuitenkin kehittymään ennemmin tai myöhemmin."

Disco Ensemblen kitaristi, myös Kroko-yhtyeessä vaikuttanut, Jussi "Ylkkä" Ylikoski on yhtyeen varsinainen musiikillinen turbiini ja dynamo. Yhtyeen pelkistetyn iskevät riffit ovat lähestulkoon kaikki hänen käsialaansa. Kyseiset riffit ovat samalla tavalla rok, kuin eräilläkin Angus ja Malcolm Youngilla konsanaan. Miikka tiivistää: "Rok on yhtä kuin munaa, se on vaan se fiilis kun aamulla herää, lähtee liikenteeseen ja pistää walkmaneihin soimaan jonkun tiukan AC/DC -biisin. Rokissa on mun mielestä myös kyse hyvien fiiliksien tuottamiseta toisille, eikä mistään maailmanparannusmanifesteistä."

Vaikka kaikki nämä vuodet Disco Ensemble onkin onnistunut jostain käsittämättömästä syystä pysymään poissa suuren yleisön tietoisuudesta, saa Suomen musiikkiskene silti yhtyeen hyväksynnän: "Suomalaiset ihan turhaa mielestäni purnaavat Suomen musiikkiskenestä, koska onhan täällä paljon mahtavia bändejä ja osaavia tyyppejä. Joku The Flaming Sideburns, Killpretty tai Paleface ovat omilla saroillaan ihan maailmanluokan juttuja. Helvetin kovia siinä mitä tekevät, jos verrataan moniin vaikkapa amerikkalaisiin bändeihin joita meille yritetään kaupata.", toteaa Miikka.

Disco Ensemble on jo jonkin aikaa työstänyt tamperelaisen tuottajan Lex Luthorin kanssa uutta versiota Turpentine -kappaleestaan, jolla olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus härnätä niin radiokanavia, kuin levy-yhtiöitäkin. Tärkein asia musiikintekemisessä on kuitenkin keikkailu, josta yhtye ei varmastikaan saisi tarpeekseen, vaikka huono keikka silloin tällöin eteen sattuisikin. Miikan loppukommentti kertoo paljon: "Vitusti on ollut hyviä keikkoja. Päällimmäisinä mielessä on ehkä Venäjän keikkareissu, joka tehtiin vuonna 1999, ja lukuisat keikat Tampereella, joilla on lähes aina ollut uskomattoman hyvä fiilis. Jokainen keikka on meille uran kohokohta, niitä on vaan ihan vitun siisti tehdä."