Captured TV, jakso 3 (2005)

Kolmas jakso on punk-jakso. Aiheina ovat Tikari Skateboards, Wasted-yhtyeen Ville Rönkkö, tarroja keräävä Rad Mike ja Tikarin uusi leffa. Skedekoulussa hypitään rappusia.

Toni Salminen ja Tikari

Jakso alkaa Tikarin puuhamiehen Toni Salmisen haastattelulla. Salminen esittelee itsensä 29-vuotiaana skeittarina, joka asuu Helsingissä ja on päävastuussa Tikari Skateboardsin toiminnasta.

Virallinen tiimi on olemassa ja nettisivuilla esittelyt, mutta Salmisen mukaan juttu on sitä isompi: Lost Boys -nimellä kulkeva löyhä kollektiivi, johon kuuluu skeittareiden lisäksi bändejä ja graafikoita. Alussa mukana oli muutama parhaista kavereista, joiden kanssa skeitattiin; sittemmin on tullut nuorempaa jengiä ympäri Suomen, eivätkä kaikki tiimiläiset välttämättä vielä tunne toisiaan. Yhdistävä tekijä on se, että Salminen tuntee heidät kaikki ja tietää heidän kokevan asiat samalla tavalla.

Salmista ärsyttää se, miten jyrkkiä rajoja skenessä vedetään ulkonäön perusteella — että tietyn näköisenä ei muka voisi skeitata tiettyjä juttuja. Tikarin uudessa leffassa on räppibiisi, ja Salminen toteaa kuunnelleensa räppiä koko elämänsä: asenne on siinä sama kuin punkissa. Vähän asennekasvatusta hän toivoisi oman juttunsa olevan.

Tikari sai alkunsa joulukuussa 2002 työpaikkapalaverissa Harri Puupposen kanssa, jossa puhuttiin rengasmerkin kehittämisestä. Tiimiin haluttiin ensimmäisenä vähän vanhempia tyyppejä, jotka eivät olleet saaneet ansaitsemaansa huomiota — kanava, jonka kautta he saisivat propsit pitkästä skeittiurastaan. Rad Mike tuli heti ensimmäisenä mieleen. Kun Salminen kuuli edellisen sponsorisuhteen loppuneen, hän soitti samana päivänä, ehdotti skeittaamaan lähtöä, ja asia sovittiin kurbin päällä istuen.

Ville Rönkkö

Seuraavana haastattelussa Ville Rönkkö Wasted-yhtyeestä. Puhetta oli ollut renkaiden tekemisestä Wastedille, ja nyt bändillä on myös oma lauta. Dekissä on pätkä yhden biisin sanoituksesta: pitää tappaa pelkonsa, niin skeittaa paremmin. Sanat ovat Rönkön omat, eikä niitä alun perin tehty skeittaukseen — mutta läppä käy siihen hyvin.

Rönkkö on soittanut kymmenvuotiaasta, ja Wasted alkoi vuonna 1996. Keikkoja on kertynyt noin 300, myös ulkomailla. Kiertueilla dekki kulkee mukana, ja hyvällä säkällä keikkapaikan lähellä on ramppeja. Amerikassa hän kävi Santa Cruzin Derby Parkissa, joka nähdään Streets on Fire -leffassa.

Ensimmäinen kosketus tuli 1987, kun hän osti City Marketista Havaiji-laudan. Se ei aluksi kiinnostanut, mutta seuraavana kesänä 1988 homma lähti täysillä käyntiin, ja Thrasherista tilattiin Powellin Per Welinder.

Joensuun skenestä Rönkkö kertoo, että nykyisin siellä on tosi hyvä meininki ja parhaita ulkoparkkeja Suomessa. 90-luvun alussa oli toisin: alueen skiniongelma levisi skeittipiireihinkin, ramppeihin vedettiin reikiä putkenpätkillä ja lopulta ramppi käytiin polttamassa yöllä. Jäljellä oli yksi kaari vertistä.

Skedekoulu: frontside ollie rappusista

Skedekoulussa hypätään isompi setti portaita frontside ollielle. Ensin otetaan tuntumaa hyppäämällä ensimmäiset portaat ja heti perään toiset, ja harjoitellaan laskeutumaan fakieen. Vauhti mitoitetaan vasta kun temppu alkaa tuntua sujuvalta — liian vähän vauhtia on yhtä huono kuin liian paljon. Ennen ponnistusta etujalka laudan keskivaiheelle ja takajalka teileille; ollien aikana ylävartaloa käännetään tasaisesti niin että rintakehä kääntyy menosuuntaan. Isku pehmennetään joustamalla polvista.

Ohje päättyy varoitukseen: kokeilkaa ensin pienemmistä rappusista.

Rad Mike ja tarrat

Haastattelussa Mikko Koski eli Rad Mike. Nimi tulee Keravalla 80-luvulla ja 90-luvun alussa toimineesta skeittikaupasta nimeltä Radikal Sport. Koski meni kerran Korsoon amiksen taakse skeittaamaan hyppyrirampille, ja Santtu Söderlund huusi paikalle tullessa, että katsokaa, Rad Mike tuli taas skeittaamaan Korsoon. Siitä nimi jäi.

Tarrojen keräily alkoi siitä, ettei siistiä skeittitarraa raaskinut lyödä laudan pohjaan tai jääkaapin oveen, koska se kuluu. Niitä kertyi kenkälaatikon pohjalle, kunnes ajatus vaihtui keräilyksi. Vaihtokauppaa käydään Toni Hynnisen kanssa. Helmiä ovat 80-luvun G&S-tarrat, muun muassa Neil Blenderin kahvikuppi, sekä Gordon Smithin renkaan tarra, joka on oikeasti 62-millinen ja jossa on reikä keskellä.

Koski keräilee myös vanhoja lautoja — ei myydäkseen, vaikka niistä saisi rahaa. Sivujuonteena selviää, että hänet oli 90-luvun alussa ilmoitettu Napakymppiin kaverin lähettämällä postikortilla, ja kutsu tuli vuonna 1996.

Leffa-arvostelu: I See Dead People

Jakson jälkipuoliskolla arvostellaan Tikarin uusi skeittileffa I See Dead People.

Lähde: YouTube — Captured TV JAKSO 3 (2005)

Korjattu 24.8.2026: jutun youtube_video_id osoitti jakson 2 videoon, ja bodyyn oli kirjoitettu lähteetön kuvaus Helsingin spoteista (Kiasma, Kamppi, Mikropark), temppuluettelo ja kuvausestetiikka, joita lähdevideossa ei ole. Sisältö kirjoitettiin uudelleen jakson 3 lähdevideon pohjalta. Jakson numero ja Tikari-aihe olivat alun perin oikein.