Free Skate Mag julkaisi 26.5. pitkän katsauksen siihen, miksi oman skeittikenkäfirman pystyttäminen Eurooppaan on yhä yksi alan vaikeimmista hommista. Juttu kulkee 80-luvulta tähän päivään ja kokoaa yhteen ne lafkat jotka onnistuivat, ne jotka kaatuivat, ja sen mikä on matkan varrella muuttunut.

Lähtöpiste on etnies. Yvon Rautureau perusti Etnicsin 1986 — suku oli tehnyt kenkiä yli kahdensadan vuoden ajan. Pierre-André Sénizergues, ranskalainen freestyle-pro, tapasi Yvonin 1988 Trophée de Paris -kisoissa ja vei merkin Yhdysvaltoihin 1989. Nimi vaihtui Etnicsistä etniekseksi kun brittiläinen Nicks yritti estää alkuperäisen nimen käytön. Samana vuonna tuli markkinoille ensimmäinen pro model -kenkä, Natas Kaupasin malli. Sen päälle rakentui koko imperiumi: éS, Emerica ja ThirtyTwo. Toukokuussa 2024 Sénizergues myi koko paketin sveitsiläiselle Nideckerille 38 vuoden jälkeen mutta jatkaa edelleen toimitusjohtajana. Aikoinaan firma piti muuttaa Kaliforniaan jotta se ylipäätään pyöri.

Sitten on ne jotka eivät selvinneet. Link Footwear pyöri Lyonissa 2001–2003 adidaksen ja Salomonin siipien suojassa, Clichén naapurissa, ja sillä ajoi muun muassa JB Gillet ja Marcus McBride — mutta tuotto tuli liian hitaasti eikä kovia nimiä saatu pidettyä talossa. Pariisilainen Aeon Footwear (2002–2006) Lordz Wheelsin takana, kuljettajinaan muun muassa Bastien Salabanzi ja Franck Barattiero, kompastui kauppojen jakeluun.

Iso käänne tuli kun Nike SB rynni sisään noin 2003 vanhojen Dunkien uusioversioilla. Se siirsi kauppojen riippuvuuden skeittarien omistamista firmoista isoihin korporaatioihin, ja samalla some hajotti perinteisen jakelun.

Nykyselviytyjät tekevät asiat omalla tavallaan. Fishing Lines on Michael Mackrodtin yhden miehen operaatio, jonka hän käynnisti 2020 jäätyään yhdessä yössä ilman työtä ja kenkäsponssia — pohjat Italiasta, kokoonpano käsin, ja myöhemmin vanha Shanghain-kontakti Hongkongista. Last Resort AB on Pontus Alvin ja Sami Tolppin ruotsalaisfirma, joka starttasi koronavuonna 2020 iskulauseella "Break Free" ja yllätti menestyksellään. Tuorein on pariisilainen Village PM (2025), Basile Lapray ja Bram De Cleen, jonka oma "Rubber Glove Construction" on merkin tunnusmerkki.

Sénizergues tiivistää sen mistä jutussa on kyse: oman tien tekeminen on skeittauksen puhtain muoto. Ja toisin kuin etnieksen aikaan, nyt firmaa voi pyörittää Euroopasta käsin — globaali toimitusketju ja nettimarkkinointi hoitavat sen minkä takia ennen piti muuttaa Kaliforniaan.

Lähde: Free Skate Mag