Chris Sterling pisti pystyyn Instagram-tilin The Past Participle johon hän on kerännyt tuhansia valokuvia tavallisista skeittaajista 1980-luvun alusta vuoteen 1992. Ei sponsoreita, ei huippuskeittareita — pelkästään tavallisia tyyppejä parkkipihoilla, kotitekoisilla rampeilla ja kaupungin betonisolmuissa. Mitään isoa suunnitelmaa ei ollut: Sterlingin mukaan koko homma lähti hetken mielijohteesta.

Aikaikkuna on silti tarkkaan valittu. Seitsemänkymmentäluvun puisto-buumi oli jo laantunut, ja vasta yhdeksänkymmentäluvun alussa skeittaus alkoi hiljalleen valua yleiseen tietoisuuteen. Välissä oleva vuosikymmen oli Sterlingin sanoin outo alakulttuuri — vaikka Tony Hawkin ja Vision Streetwearin kaltaiset nimet kävivät välillä valtavirran reunalla, ruohonjuuritason skeittausta ei dokumentoinut juuri kukaan.

Sterling kuvaa aikakauden ilmapiiriä suoraan: lauta teki sinusta hetkessä sosiaalisen hylkiön. Ohiajavista autoista heiteltiin tavaraa ja huudeltiin nimittelyjä. Spotille pääseminen vaati omaa selvittelyä — piti kuulla juoruista paikallisesta rampista tai rakentaa itse. Se kehitti tiiviin paikallisyhteisön jonka yhdisti yhteinen palo eikä mikään muu.

Arkiston yllättävin sivuvaikutus on ihmisten löytyminen toisistaan vuosikymmenien jälkeen. Kun Sterlingiltä on hävinnyt tieto siitä mistä kuva on peräisin, seuraajat tulevat kommentteihin ja tunnistavat: toi on se Mike Columbuksesta. Sitten tägätään, ja porukka törmää toisiinsa uudelleen.

Sterling sanoo suoraan ettei usko 80-luvun olleen parempaa aikaa kuin nykyhetki. Silloin katse oli lehdissä ja lehdissä olivat prot — nämä kuvat täyttävät aukon joka muuten jäisi tyhjäksi. Tavallinen skeittari ei päässyt lehtiin, mutta hänen tarinansa on yhtä totta.

The Past Participle on muistutus siitä, minkälainen alakulttuuri skeittaus oikeasti oli ennen kuin se löydettiin uudelleen. Ei glamouria — vaan pieniä sessioita, epämääräisiä ramppeja ja porukka joka löysi toisensa silloin kun yhteisöjä ei rakennettu algoritmeilla.

Lähde: Jenkem Magazine