Jenkem julkaisi 12.6. ison katsauksen siihen, miten eurooppalaisilla skeittikaupoilla oikeasti menee. Ben Komins kävi Danijel "Jugga" Stankovicin avustamana läpi kymmenen lafkaa eri puolilta mannerta: Nozbone Pariisissa, Lobby Hampurissa, Lockwood Antwerpenissä, High Rollers Dublinissa, Streetlab Malmössä, Bonkers Frankfurtissa, 7 Hills Roomassa, Cybercafe Lissabonissa, Wallstreet Lyonissa ja Civilist Berliinissä. Juttu ei kaunistele mitään, mutta ei myöskään ennusta kaikkien kuolemaa.

Asiakkaita käy vähemmän

Kauppiaiden yhteinen havainto on, että harvempi nuori roikkuu enää lafkassa samalla tavalla kuin ennen. Skeittikouluja ja parkkeja on enemmän kuin koskaan, eli skeittaajia kyllä riittää — mutta moni heistä ei koskaan astu kivijalkakauppaan sisään. Yhteys siihen kulttuuriin, joka aikoinaan vei pikkukundin tiskin taakse kuuntelemaan mitä myyjä laittaa soimaan, on ohentunut.

Jenkkimerkit jakavat tavaran ohi

Kovin sana jutussa tulee jakelusta. Yksi kauppias tiivistää sen suoraan: amerikkalaismerkit ajattelevat "America first, Europe… yeah whatever". Tavaraa työnnetään verkkoon ja suoraan kuluttajille niin paljon, että itsenäisen lafkan kate jää puristuksiin. Kun sama dekki ja samat kengät saa halvemmalla isolta verkkokaupalta tai suoraan brändiltä, lähikauppa jää nuolemaan näppejään.

Samaan soppaan menee sukupolvenvaihdos. Nuoremmat skeittaajat katsovat klippinsä somesta eivätkä täyspitkistä leffoista, eivätkä pidä skeittikenkiä enää arkikamppeina samalla tavalla kuin ennen. Se näkyy suoraan kassakoneessa.

Miten pystyssä pysytään

Ne lafkat jotka jaksavat, ovat keksineet kiertotien. Moni on rakentanut oman in-house-brändin, jonka kate jää itselle. Toiset ovat lyöttäytyneet yhteen merkkien kanssa, jotka jakavat tavaraa valikoidusti — jutussa mainitaan esimerkkeinä Village PM ja Violet — jolloin samaa krääsää ei löydy joka nurkalta. Tapahtumia vedetään, tilaa avataan muullekin kuin pelkälle myynnille, ja kauppa muuttuu takaisin siksi yhteisön kohtaamispaikaksi, joka se alun perin oli.

Viesti on tuttu myös täältä päin: lafka ei elä pelkällä dekkikaupalla, vaan sillä että siellä on syytä käydä. Suomalainen lukija tunnistaa kuvion, kun katsoo omia kivijalkojaan.

Lähde: Jenkem Magazine