Mevert on käynyt läpi Suomen skeittiparkkeja jakso kerrallaan, ja Skeittipuistot Suomessa -sarjan uusin pysäkki on Pikku-Huopalahden Tilkanniityn parkki Helsingissä. Kokobetoninen puisto syntyi OmaStadi-hankkeena — yli tuhat ääntä taakseen kerännyt idea, joka avattiin skeittaajille elokuussa 2024 ja sai viralliset avajaiset saman vuoden syyskuussa. Kaksi kesää myöhemmin Mevert saapui katsomaan, mihin betoni oikeasti taipuu.

Mukana oli Juhana, Mevertin lapsuudenkaveri, joka on skeitannut hänen kanssaan siitä asti kun porukka kiersi vielä Ksty crewn nimissä Espoon ja Helsingin spotteja — bussilla ja metrolla Kontulaan talvisin, ennen kuin Espoossa oli omaa hallia. Juhana muutti aikoinaan opintojen perässä Jenkkeihin ja jäi sille tielle: kymmenen vuotta samassa duunissa, hyvä skeittiyhteisö ympärillä ja parkki jossa kaikki moikkaa. Pikku-Huopalahti muistutti häntä kotikulmien parkeista tuolla puolella — paljon pienempiä obstaakkeleja, sellaista millä pystyy kikkailemaan silloinkin kun ikää alkaa olla.

Ja siitä parkki saa kehut. Kaaria, kurbeja, hyvä flätti, manupädi ja graniittikurbit jotka molemmat nostivat lemppareiksi. Vähän joka lähtöön, aloittelijalle ja pidemmälle ehtineelle. Kunto on yhä hyvä.

Mutta yksi asia jäi vaivaamaan koko session ajan: kalanpyrstö. Parkin keskellä on obstaakkeli, joka on muotoiltu kalan pyrstöksi. Näyttävä kyllä — mutta skeitattavuuden kannalta lähes hyödytön. Jos siihen vetää fiftarin tai five-0:n, ländää suoraan nurtsille. "En mä oikein tiedä mikä tossa on idea", Mevert totesi. Kaari olisi voinut jatkua sulavasti betonille asti, jolloin sitä olisi voinut oikeasti käyttää. Nyt iso kasa betonia meni koristeeseen.

Kritiikkiä tuli myös kurbeista: graniitti on hyvää, mutta pätkät ovat lyhyitä, eikä esimerkiksi switch backside tailslidea ehdi kunnolla tähdätä. Yhden kulman kohdalla reili on niin lähellä, että se tuntui melkein flätiltä.

Arvosanat pysyivät silti korkealla. Juhana antoi kahdeksan ja puoli, Mevert ysin — parkki on tuoreudessaan hyvässä kunnossa, ja miinukset jäivät kalanpyrstöön ja kurbien mittaan. Miniramppi olisi molempien mielestä mukava lisä, mutta muuten: käykää katsomassa.

Session välissä vedettiin haasteita. Nollie flip nosemanuaalista — Juhana selvisi kuudella yrityksellä, Mevert kahdeksalla ja hävisi. Kostoksi hän haastoi Juhanan nollie backside flippiin kulmasta, ja lopulta molemmat saivat omansa. Mevert veti vielä nollie tren manuaaliin, temppuun jonka idea oli kytenyt pitkään: "nollie treetä olen vetänyt sit varmaan 15-vuotiaasta." Juhanan vanha switch heelflip, se sama jonka Mevert oli aikoinaan kuvannut lapion reilin yli, ei tänään lähtenyt samalla popilla — "silloin 15 vuotta sitten ne jalat oli aika paljon fresimmät kuin nyt."

Se vei jutun takaisin sinne mistä nämä kaverukset ovat lähtöisin. Köysti crew, kotitekoinen kurbi jonka Juhana kyhäsi Vessun viereen kesällä 2005, ja ne ensimmäiset skedeleffat joita kuvattiin ja editoitiin yhdessä. Osa niistä pätkistä ei kestä montaa katselukertaa, mutta muutama klippi löytyy yhä arkistosta. Ja juuri se on Juhanan mielestä koko kuvaamisen pointti: kun katsoo omaa vanhaa switch heiliään, pääsee takaisin siihen hetkeen. Ilman klippiä sitä ei enää muistaisi.

Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin sama homma jatkuu, samat kaverit, uusi parkki. Kalanpyrstö ja kaikki.

Lähde: YouTube — Mevert