Mikko "Radmike" Koski postasi heinäkuun lopulla karusellin Lohjan skeittiparkilta. Kuvissa näkyy tuore laajennus ja sen pinnalta irronneita asfaltinpaloja. Koski kirjoittaa, että betoniparkkia oli määrä jatkaa betonilla, mutta jatkopala tehtiin asfaltista — ja että Metsolan koululla on jo asfalttinen pumptrack, joten toista ei olisi tarvittu.

Kaupungilta ei ole vahvistusta urakan alkuperäisestä suunnitelmasta, joten Lohjaa koskeva osuus jää toistaiseksi Kosken näkemykseksi. Mutta se mitä hän sanoo pinnasta, ei ole yhden tyypin kiukku. Se on kotimaisen parkkirakentamisen vanhin riita.

Betoni on sileämpi, ja se näkyy laskussa

Trail It Oy:n Juhana Koivisto sanoo Ylelle sen minkä jokainen tietää flätillä: betoni on asfalttia sileämpää. Hinta vain on eri luokkaa. Tuhannen neliön betoniparkki maksaa 400 000–500 000 euroa. Seinäjoen Joupiska saatiin 360 000 eurolla.

Koiviston mukaan laajuutta saa kustannustehokkaasti "yhdistelemällä hyvin suunniteltua asfalttipintaa ja betonirakenteita". Asfaltti ei siis ole automaattisesti väärä valinta. Huono suunnittelu on.

Ja käsityö maksaa. "Sekä pumptrack-radoissa että skeittiparkeissa käsityö pitää hinnan suhteellisen korkeana. Tarvitaan iso ja ammattitaitoinen tiimi", Koivisto sanoo. Suomen Skeittibetonin Juuso Aalto tiivistää sen mitä käy kun hankinnassa mennään halvin hinta edellä: "Siinä menee usein vaan rahat hukkaan ja tulee huono lopputulos."

Flätti hajoaa ensin

Skeittiparkit.fi:n vuoden 2024 kyselyssä parkkien huono kunto nousi kolmanneksi pahimmaksi ongelmaksi: sen nosti esiin 34 prosenttia vastaajista. Kärjessä oli sopivien parkkien puute (51,6 prosenttia), toisena ruuhkat (35 prosenttia).

Huoltotarpeiden kärki kertoo saman tarinan kuin Kosken karuselli. Saumojen ja halkeamien korjausta kaipasi 55 prosenttia vastaajista, flätin korjausta tai tasoitusta 47,3 prosenttia. Flätin huonon kunnon nosti yksittäisenä pahimpana vikana 69 vastausta.

Yli puolet, 55 prosenttia, piti oman paikkakuntansa tarjontaa kohtalaisena tai huonona. Joka toinen arvioi, että puolet parkeista tarvitsee huoltoa ja kunnostusta. Kyse ei siis ole siitä ettei parkkeja rakennettaisi. Kyse on siitä missä kunnossa ne ovat kolmantena kesänä.

Sauma on se kohta josta lauta tökkii

Parkki ei ole valmis silloin kun nauha leikataan. Se on valmis silloin kun siellä pystyy ajamaan kymmenen vuoden päästä ilman että pyörä pysähtyy saumaan.

Pitkällä kädellä säästö kääntyy tappioksi. Paikkaaminen, jyrsiminen ja päällystäminen tehdään uudestaan muutaman vuoden välein, ja jokainen kierros syö enemmän kuin edellinen. Sitä työtä ei näy siinä hetkessä kun urakka päätetään.

Nolla on kirjoittanut tänä kesänä sekä tuoreesta betonista että vanhan kulumisesta. Keravan Plotti valui vasta kymmenen vuoden odotuksen jälkeen, ja Tilkanniityn betoni kesti testin, vaikka parkille johtava hiekkatie söi gripin jo ennen laudalle pääsyä. Molemmissa ratkaisi pinta.

Kunnan tarjouspaperilla asfaltti näyttää halvemmalta. Skeittarille se näyttää siltä miltä se Lohjan kuvissa näyttää: paloja flätillä ennen kuin ensimmäinen kesä on ohi.

Lähteet: Yle — Skeittiparkkien rakentaminen on käsityötä, Skeittiparkit.fi — Skeittiparkkikysely 2024, osa 2, @madrike Instagramissa