Mike O'Meally ei herännyt 12. syyskuuta 2001 ajatuksella että hän kuvaa historiaa. Hän käveli kuusi kerrosväliä alas newyorkilaisesta asunnostaan kamera kaulassa ja lauta kädessä, tapasi kaverit ja lähti skeittaamaan kohti keskustaa. Niin hän oli tehnyt joka päivä sitä ennenkin.

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin kuvista tuli kirja. 9/12 kokoaa 33 kuvaa yhdeltä päivältä, ja sen on suunnitellut ja editoinut Jeremy Elkin. Jenkem julkaisi O'Meallyn haastattelun 11.9.2026.

Iskupäivänä kamera jäi kotiin

Edellisenä päivänä O'Meally ei kuvannut mitään. SLAP-lehden toimittaja Lance Dawes soitti kolmen maissa ja kysyi, meneekö hän alas ottamaan kuvia. Vastaus oli ei. Tornit olivat jo sortuneet, eikä niitä olisi 24th Streetiltä nähnyt katollekaan kiipeämällä.

Sen sijaan sinne meni Gary Van Der Griek ilman lehdistökorttia ja sai kuvan Rudy Giulianista, joka päätyi Newsweekin kanteen. O'Meally muistaa ajatelleensa, että kaverilla on isommat munat kuin hänellä.

"I've never actually been to war, but it felt like you were in a warzone."

Seuraavana aamuna hän lähti ulos. Haju jäi päällimmäiseksi mieleen — palanut, tuhkainen, koko kaupungin täyttävä. New York haisee yleensä pitsalta, hodareilta, viemärihöyryltä ja taksin pakokaasulta. Nyt se haisi toisin: "It smelled like chaos, like death."

Kaupunki oli hänen mukaansa yhä meluisa, mutta partioautojen ja ambulanssien väliin jäi hiljaisia kohtia. Kadut olivat silti niin tyhjiä että niillä pystyi ajamaan.

"The streets were so empty. (...) People were kinda waving us on, it was a weird optimistic outlook."

Se yksi kuva Broadwaylla

Yhden kuvan O'Meally on printannut vuosien varrella uudestaan ja uudestaan: Jeff Peng, Todd Jordan, Spencer Fujimoto, Sean Kelling, John Carter, Eli Gesner ja Phil Mackiey tulossa häntä kohti Broadwayta pitkin. Muuta materiaalia hän ei kontaktiarkeilta juuri katsonut.

Haastattelussa hän kuvailee kuvaa näin: "The eight Horsemen of the apocalypse coming down the dusty track."

Muitakin oli liikkeellä kameran kanssa. Giovanni Reda skeittasi samana päivänä oma kamera mukanaan, ja porukka törmäsi kadulla Beastie Boysin MCA:han. Kirjassa näkyy 16 mm -kameroita ja VX:iä — aikakapseli kaupungista, joka kiinnosti Elkiniä niin että tämä tunnisti kuvista korttelit ja kulmat silloinkin kun O'Meally itse ei muistanut niitä.

"That was our response that day"

Kysymys jota O'Meally on pyöritellyt vuosia: oliko typerää lähteä skeittaamaan päivä katastrofin jälkeen. Hänen vastauksensa on kuiva. Jos olet skeittari ja sinua ahdistaa, menet skeittaamaan.

"We weren't trying to be heroic or defiant. And now, having the time to walk through all this, I see our response as natural."

Kuvat eivät ole olleet kokonaan pöytälaatikossa. Osa niistä julkaistiin Skateboarderin joulukuun 2001 numerossa jutussa, jonka otsikko oli "The Day the Town Went Quiet". Vuonna 2018 O'Meally näytti kuvia porukalle Max Fishissä, ja osan reaktiot saivat hänet epäröimään koko projektia vuosiksi — oliko se liian lähellä haavaa, oliko lähteminen skeittaamaan ollut ylimielistä.

Kirjan tuotoista osa menee FDNY Fire Family Transport Foundationille, joka huolehtii iskuissa kuolleiden palomiesten perheistä ja auttaa myös töissä olevia palomiehiä. Vinkin rahastosta antoi Peter Bici, skeittari ja palomies, jonka O'Meally tapasi ensimmäisen kerran kun tämä kävi Australiassa 90-luvun puolivälissä.

Kirjaan päätyy myös kuvia joita hän itse vierastaa.

"Some of the shots are blurry or out of focus, and I feel a bit awkward including them in the book, but they are so important."

Lähde: Jenkem Magazine