Nicole: Odotus

2002-08-13 17:54:14

Published by: sampo

Nicolen ensimmäinen pitkäsoitto kantaa nimeä Odotus, jokaiselle tämän levyn valmistumista seuranneelle nimen merkitys on käynyt hyvinkin selväksi. Levyn äänitykset alkoivat vuoden 2001 syyskuussa ja sen matka kuuntelijoille on ollut suhteellisen pitkä (Ollin, joka hoitaa kitaroinnin lisäksi paljon muitakin Nicolen asioita, hermot on koeteltu matkan varrella varmasti moneen kertaan). Ennen levyn tutkiskelua kuitenkin sananen ihmisistä sen takana.

Nicole on saanut alkunsa Pohjanmaalla ja sen jäsenet ovat kotoisin, sekä Teuvalta, että Kauhajoelta. Pohjanmaa on sen verran karua aluetta, että siellä ei juuri muuta voi tehdä kuin rullata, rähistä, ryypätä tai rokata. Erilaisten valintojen kautta nämä miehet päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon – hyvä niin. Nicolen voisi sanoa olen rujon kaunista ja tunteikasta mättömusiikkia, jonka soundi on hioutunut vuosien myötä nykyiseen, omaleimaiseen ja tunnistettavaan muotoonsa.

Odotuksen avaava ja samalla odotuksen lopettava Maalaudun, hyökkää suoraa kuuntelijan kimppuun, antaen ymmärtää että käsitys suomeksi lauletusta metallipitoisesta musiikista ei tule kuuntelun jälkeen olemaan ennallaan. Levyn kymmenen kappaleen joukkoon mahtuu, niin mäiskettä kuin fiilistelyäkin, rajaa noiden kahden vallitsevan elementin välille on kuitenkin liian vaikea löytää. Lähimmäksi tuota häälyvää rajaa asettaisin kappaleet Kauas ja Sairas Maailma. Niissä Nicolen sointi on omimmillaan yhdistäen molemmat ääripäät. Esiin on nostettava myös levyn toiseksi viimeinen raita: Lähde Sydän Devootio. Tuossa Meshuggahin innoittamassa biisissä käy ääntään revittämässä Rotten Soundin Keijo. Devootion toinen riffi pudotti leukani hyvin lähelle lattiaa. Musiikkia kuunnellessani ärsyynnyn liiallisen yksinkertaistetuista sovituksista, nyt niin ei päässyt käymään. Näillä miehillä on kyky säveltää ja sovittaa todella toimivia kappaleita.

Ensiminuuttien aikana käy selväksi että levyn miksaukseen on panostettu todella PALJON. On ehkä mielikuvituksetonta sanoa että soundeissa kaikki on kohdallaan, mutta sanonpa kuitenkin. Kitara melodiat välittyvät selkeinä, mutta raskaina ja rummut… ai perkele ne rummut, Villen soittoa ei voi kuin ihailla. Laulu on kohdallaan, Ilkka laulaa kauniita puhtaita melodioita ja huutaa niin että tuntuu. Onkohan seinille huudettu Phil Anselmon kanssa? Otto loihtii levareistaan paljon muutakin kuin normaalia levyn raavintaa, taustalta löytyy paikoitellen todella mielenkiintoisia ääniä.

Tärkeä osa Nicolen omaperäistä sointia ovat sanoitukset. Suomenkieliset lyriikat ovat kaikkea muuta kuin sitä perus, mä vihaan sua/mä tykkään susta – osastoa. Iiro vuotaa sielun maisemaansa paperille tavalla jollaista harvoin kohtaa. Tekstit ovat täynnä tunteita ja outoja kielikuvia, kutsuen kuulijan ajattelemaan ja tulkitsemaan niiden monitahoisia merkityksiä. En kuitenkaan voi väittää ymmärtäväni vielä puoliakaan sanojen herättämistä ajatuksista…

Odotus on tehty ilman levy yhtiön, tai minkään muunkaan tahon ennakko-odotuksia. Lopputuloksesta kuuluu huolellinen työskentely ja rakkaus musiikin tekemiseen. Nicolen musiikki on vuosi vuodelta muuttunut rankemmaksi, odotankin mielenkiinnolla tulevaa. Helpoin tapa muodostaa omaa mielipidettään Odotuksesta ja Nicolesta, on tutustua bändin verkkosivuun www.nicoleband.com ja käydä katsomassa Nicolea livenä. Arvosanaa en halua antaa, mainittakoon vain että pidän levystä.

Kiitoksissa Iiro mainitsee Voiman, tuohon kiitokseen ei voi olla yhtymättä.

Nicole on:
Ilkka Laitala – laulu, kitara
Olli Ketola – kitara
Iiro Rantanen – basso
Ville Sahakangas – rummut
Otto Seppelin – levarit