Kontulan paukahdus
Kontulassa oli uudet kamat, best trick-kisoja ja vaikka mitä muuta.
Ystäväni hankki akvaarion. Akvaarioon hän hankki tietenkin hiekkaa, kasveja, pääkallokoristeen, sekä kaikkea muuta pakollista, unohtamatta tietenkään kaloja: monneja, neontetroja sekä joitain keltaisia kummajaisia. Itse halusin akvaariota koko lapsuusikäni. Olisihan sitä hauska katsella olioita, jotka viettävät koko elämänsä vedessä. Ehkä se siinä kiehtookin, koska itse tallustelemme maalla. Uimaankin opin suhteellisen myöhäisessä iässä, joten kaikki veteen liittyvä on lähes aina kiehtonut, sekä pienellä tavalla pelottanut minua.
Kontulan streetin uudistus oli lähellä, kun ystäväni kysyi minulta, haluaisinko yhden hänen kaloistaan. Hän ei kuulemma oikein ollut tykästynyt erääseen keltaiseen kalaan. Kala oli kuulemma varsin passiivinen, joten sitä ei ollut hauska katsella. Vastasin innostuneena kyllä, mutta hankala pulma iski eteen: missä säilyttäisin sitä? Ystäväni ehdotti vesilasia, ja - ikään kuin kaupan päälle - hän lupasi lahjoittaa hieman sapuskaa fisulle, sekä veteen tarvittavia aineita, jottei kala heti kuolisi. Veden lämmitysongelman ratkaisimme laittamalla lasin lämpöpatterin viereen, huoneeseeni.
Ajattelevaisena eurooppalaisena herrasmiehenä utelin kaveriltani, mitä hän haluaisi vastapalvelukseksi. "Digikasetti olisi jees", hän vastasi. Kysyin, mikä tulisi olemaan kuvailun kohde. "Eesun nollie heelflip crooked kontulan uuteen reiliin olisi siisti", hän kertoi innostuneena, koska tiesi Eesun olevan tulossa Helsinkiin viikonlopuksi.
Kun kontulan skeittihalli avattiin uudemman kerran uusilla rampeilla, curbeilla sekä reileillä lauantaina, 24. marraskuuta, oli ystäväni kameroineen saapunut hallille jo kauan ennen minua. Innoissani kyselin, oliko nauhalle tarttunut kiinnostavia juttuja.
Nuori, Miikka-niminen heppu oli kuulemma tehnyt uuteen reiliin heelflipistä frontti rokkarin, pelkäämättä puolikasta flippiä sekä kaikista kamalinta asiaa, niin sanottua kassitusta.
Keskuksen Niko Ojanen oli ajanut reiliin vaikka mitä: frontti bluntin, nollie nosesliden, switch fiftarin ja backside nosebluntin. Kylmät väreet virtasivat lävitseni, koska b/s noseblunttihan on temppujen vaikeimmistoa. Helppo ei muuten ollut edellä mainittu Eesun nollie heelflip crookedkaan, joka oli myöskin kuulemma vangittu videolle. Kiinnostavimpien asioiden - eli tässä suhteessa skeittitemppujen - jälkeen, hän kysäisi antamansa kalan vointia. Hieman hankalasti kerroin kalan löytyneen kuolleena tänä aamuna. Lämpöpatteri oli tappanut sen kuumuuteen. Herätessäni se oli kellunut kuolleena Iittala-merkkisessä vesilasissani.
Siirryimme hieman apeina uudistetun keskikompleksin luokse, missä alkoi seuraava, mutta kuitenkin laatuaan viimeinen best trick-kisa. Samu Hirvosen jättimäisen flipin jälkeen emme puhuneet enää sinä päivänä toisillemme sanaakaan, koska päässämme pyöri vain muisto siitä keltaisesta, apaattisesta kalasta.