Mitä tapahtuu pro-skeittaajalle kun sponsorit kuivuvat ja videokuvauksista ei enää soiteta? Se on kysymys, jota harva ääneen esittää – mutta jota jokainen ammatikseen skeittaava jossain vaiheessa pyörittelee päässään.

Amerikkalainen Jeremy Collins oli 2000-luvun alussa neljän ison brändin sponsoroima. Hänellä oli flow-paketit, videokuvauksia ja matkat ympäri maailmaa. Nykyisin hän kantaa postia pienessä oregonilaisessa kaupungissa. Hän ei kadu.

"Skeittaus antoi mulle kaiken – matkat, kaverit, identiteetin. Mutta kukaan ei kerro sulle miten se oikein loppuu", Collins kirjoitti somessa.

Hiljainen siirtymä

Useimmilla pro-skeittaajilla ura hiipuu hiljaa. Sponsorilaatikot harvenevat, kuvauspäivät loppuvat, ja yhtäkkiä tajuat että viimeisin flow-paketti tuli puoli vuotta sitten.

Skeittauksessa ei ole eläkejärjestelmää, liittoa tai taattua tuloa. Palkka voi olla tuhansia dollareita kuussa – tai se voi loppua yhdellä puhelinsoitolla. Toisin kuin monessa muussa lajissa, siirtymää ei kukaan järjestä. Yhtenä päivänä olet ammattilainen, seuraavana et.

Ilmiö on tuttu myös Suomessa. 90-luvun ja 2000-luvun alun skenessä riitti tyyppejä joilla oli sponsorisopimukset ja kiertue-elämä – mutta useimmille se loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin. Moni palasi opiskelemaan, osa perusti skeittishoppeja tai siirtyi valmentamaan.

Identiteetin uudelleenrakennus

Kun koko lapsuus ja nuoruus on rakennettu skeittauksen ympärille, sen menettäminen voi tuntua kuin osa itsestä katoaisi. Collins sanoo, että postimiehen työ opetti hänelle jotain tärkeää:

"Joka päivä näen naapurustoni, jututtelen ihmisiä, olen läsnä. Skeittaus teki musta yksilön. Tämä työ teki musta osan yhteisöä."

Suomessa moni entinen kilpaskeittaaja on löytänyt uuden suunnan lajin parista. Jotkut valmentavat nuoria, toiset pyörittävät shoppeja tai kuvaavat videoita. Ja jotkut tekevät jotain ihan muuta – mutta laudan kanssa ei lopeteta koskaan kokonaan.

Lauta odottaa

Skeittauksen parasta on se, ettei se vaadi mitään muuta kuin laudan ja spotin. Ei sarjalisenssejä, ei joukkuetta, ei ikärajaa. Pro-ura voi loppua, mutta skeittaaminen ei lopu.

Collins vetää yhä välillä laudan esiin arki-illan jälkeen ja droppaa ramppiin kuin mitään ei olisi muuttunut. Se on skeittauksen pointti – se ei ole pelkkä ammatti. Se on jotain pysyvämpää.

Lähde: Jenkem Magazine