Mitä tapahtuu pro-skeittaajalle kun ura loppuu? Se on kysymys, jota harva ääneen esittää – mutta jota jokainen alan ammattilainen mielessään pyörittelee.
Amerikkalainen Jeremy Collins, joka 2000-luvun alussa oli sponsoroitu neljän suuren brändin toimesta, jakoi hiljattain tarinaansa sosiaalisessa mediassa. Nykyisin hän kantaa postia pienessä oregonilaisessa kaupungissa. Hän ei kadu.
"Skeittaus antoi minulle kaiken – matkat, ystävät, identiteetin. Mutta kukaan ei kerro sinulle miten se oikein loppuu", Collins kirjoitti.
Hiljainen siirtymä
Useimmilla pro-skeittaajilla ura hiipuu hiljaa. Sponsorilaatikot harvenevat, videokuvaukset loppuvat, ja yhtäkkiä huomaat, että viimeisin flow-paketti saapui kuusi kuukautta sitten.
Toisin kuin perinteisessä urheilussa, rullalautailussa ei ole eläkejärjestelmää, ammattiyhdistystä tai taattua tuloa. Palkka voi olla tuhansia dollareita kuussa – tai se voi loppua yhdellä puhelinsoitolla.
Suomalainen entinen kilpailija Matti Heikkinen, joka teki 90-luvun lopulla pitkän Euroopan kiertomatkan sponsorien tuella, muistaa hetken täydellisesti: "Toimari soitti ja sanoi, ettei budjetti riitä. Se oli siinä."
Heikkinen jatkoi skeittaamista harrastuksena, opiskeli tradenomiksi ja työskentelee nykyisin taloushallinnossa. "Lauta on edelleen autotallissa. Käyn välillä parkkipaikalla."
Identiteetin uudelleenrakennus
Psykologit, jotka tutkivat urheilijoiden elämänmuutoksia, puhuvat identiteetin kriisistä. Kun koko lapsuus ja nuoruus on rakennettu yhden asian ympärille, sen menettäminen voi tuntua kuin osa itsestä katoaisi.
Collins sanoo, että postimiehen työ opetti hänelle jotain tärkeää: "Joka päivä näen naapurustoni, jututtelen ihmisiä, olen läsnä. Skeittaus teki minusta yksilön. Tämä työ teki minusta osan yhteisöä."
Suomalaisessa skeittauksen historiassa on monta tarinaa vastaavista muutoksista. Jotkut siirtyvät valmentajiksi tai opettajiksi – vieden lajia eteenpäin uudella tavalla. Jotkut perustavat skeittishoppeja tai kuvaavat videoita amatööritasolla. Ja jotkut, kuten Collins, tekevät jotain täysin muuta.
Jälkielämä on myös elämä
Nolla.net on seurannut suomalaista skeittausta vuodesta 1999. Olemme nähneet syklejä: nousu, huippu, lasku ja uusi nousu. Sama pätee yksilöihin.
Lauta ei katoa minnekään. Se odottaa autotallissa, parkkipaikalla, skeittiparkissa. Ja joskus, tavallisen arki-illan jälkeen, pro-skeittaajasta postimieheksi muuttunut Collins vetää sen esiin – ja laskeutuu rampin alas kuin mitään ei olisi muuttunut.
Lähde: Jenkem Magazine