Anthony Pappalardo julkaisi Jenkemissä esseen otsikolla Doing Less, Better: An Ode to Minimal Skating. Pointti on yksinkertainen: kun kaikki kilpailevat siitä, kuka nappaa rajuimmat trikit suurimmista reileistä, jonkun pitäisi muistuttaa että rento kickflip nykyajan parhaalta jäbältä voi olla yhtä lailla mestariteos.

Pappalardo nostaa esimerkeiksi yksitoista parttia eri vuosikymmeniltä. Casper Brookerin crooked grind Baker Has A Deathwish Part 2:ssa, Nik Stainin nose manual Hockey IV:ssä, Nate Jonesin switch backside 180 Real To Reelissä, Elissa Steamerin front noseslide Bootleg 3000:ssa, Kader Syllan nollie, Heath Kirchartin kickflip Stay Goldissa, Jake Johnsonin backside 180 Purplessä, Alex Olsonin 50-50 grindi The (917) Videossa, Antwuan Dixonin fakie ollie Baker 3:ssa, Keith Hufnaglin backside 5-0 sekä Jason Dillin backside 360.

Yhteistä näille on se, että jokaista on harjoiteltu omassa spotissaan kunnes liike menee niin auki, ettei kameran rullatessa tarvitse miettiä muuta kuin sitä mihin katsoo. Pappalardo ei kiellä Daewonia tai Shane O'Neilliä — molemmat kuuluvat hänen mukaansa lajin terävimpään kärkeen — mutta haluaa tehdä tilaa sille, että tyyli ja ajoitus ovat oma kategoriansa. Siinä kategoriassa ne ratkaisevat enemmän kuin se, kuinka monta käännettä ennen reilia mahtuu yhteen leikkaukseen.

Lähde: Jenkem Magazine